s. 1989 - k. 2009
Sukupostissa




Ensimmäinen oma kasvattimme syntyi toukokuussa 1989, kun Henriette varsoi oriista Lavallo tamma varsan Still-Hof Lawine, jota kutsuttiin lempinimellä Winnie. Lawine oli kimo, 163 cm ja se oli kantakirjattu II palkinnolla. Tyypiltään Lawine oli hivenen raskas, mutta ratsastettaessa se oli vastaavasti hyvin energinen ja kevyt sekä kuumeni helposti, etenkin esteillä. Tyypiltään se oli ryhdikäs, liikkeiltään emänsä tavoin melko tavallinen, mutta sen laukka poikkesi edukseen selvästi muista askellajeista. Lawine oli sekä lahjoiltaan että luonteeltaan kaikinpuolin puhdasverinen estehevonen. Se avasi takaa hyvin ja oli edestä poikkeuksellisen nopea. Lawine omasi hyvän hyppypään sekä riittävän varovaisuuden, se hyppäsi myös mielellään kaikki erikoisesteet. Luonteeltaan Lawinena voisi luonnehtia ”kovaksi” mutta oikeudenmukaiseksi ja erittäin viisaaksi hevoseksi. Laumassa se peri emänsä paikan arvostettuna johtajana.

Lawine kilpaili kansallisella tasolla esteratsastuksessa pääsääntöisesti Kimmo Kinnusen kanssa, mutta ennen jalostukseen siirtymistä se nähtiin myös Kati Hurme-Leikkosen ja Pia Lidströmin ratsastettavana. Lawinea kilpailutettiin melko säästeliäästi, se aloitti kilpauransa kansallisista 5-vuotiaana nuorten hevosten luokista saavuttaen lukuisia sijoituksia ja voittoja 110 – 130 cm radoilta. Lawinen menestyi hienosti myös Breeder Prize:ssa. Lawinen kilpailu-ura päättyi haluumme saada se takaisin kotiin jatkamaan jalostustyötä. Sen viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi jäi Kestilän kantakirjatilaisuus, missä Lawine leikiten hyppäsi näytösluontoisesti 140 cm rataa Pia Lidström selässään. Kieltämättä mieli oli haikea sekä hevosella (joka on sielultaan täysin kilpahevonen) että ratsastajallaan Pialla, mutta Lawine oli jo tuolloin siemennetty oriilla Lados, joten päätöstä ei enää voinut siirtää.

Lawinen emä oli tilamme kantatamma Henriette 515 (i.Humorist 38). Se jäi valitettavasti emänsä ainoaksi tammavarsaksi, olen emänsä varsoista ehdottomasti myös laadukkain. Lawinen isä oli Suomeen Kytäjälle vuokrattu Lavallo.(i. Lord). Lawinen ulkonäössä, rakenteessa ja luonteessa oli hyvin paljon piirteitä isästään.


Ensimmäinen varsa syntyi 1999 ori RR Landslip (i. Lands River), joka kilpailee omistajansa Suvi Juntusen 130 cm luokissa. RR Landslip on startannut myös koululuokissa, saavuttaen myös voittoja helppo A-luokissa.

Seuraavat varsat syntyivät 2001 ori RR Landturn (i. Lancetto), tamma 2003 Still-Hof RR Lawa (i. Lados), 2005 ori Still-Hof Kempas (i. Centimor), 2007 tamma Still-Hof Rosegum (i. Cassiano) ja 2008 tamma Still-Hof Aurora (i. Ustinov). Ruunat RR Landturn ja Still-Hof Kempas ovat myyty Lumijoelle Minna Merjoselle, niistä Landturn on jo ehtinyt debytoimaan esteradoilla. Molemmat ovat myös ajolle opetettuja. Tammoista Lawa on jo ehtinyt varsoa ensimmäisen varsansa Still-Hof Mocca oriista Carismo. Lawa kilpailee ja valmentautuu tällä hetkellä Ruotsissa Satu Liukkosen ratsastamana ja se palaa oman kilpaurnasa jälkeen kotiin Tyynelään jalostuksen pariin. Rosegum ja Aurora viettävät vielä onnelisia nuorenhevosen päiviä tilallamme.


Lawine siirtyi eläkkeelle vuonna 2008 ja se nautti elämästään lauman arvostettuna johtajana emänsä tavoin aina kuolemaansa saakka. Lawine on haudattu Tyynelän tilan puistoon emänsä Henrietten viereen - yhdessä se kulki Susanna kasvattajan ja omistajansa kanssa koko elämänsä.


Suru silmin Sinua kaipaan ”lumihevoseni”, oma kasvattini - yhteiset vuosikymmenet laukkasivat niin nopeasti – aivan liian noeasti. Sinun avullasi minä opin varsan elämää, nuoren hevosen elämää, sain nauttia menestymisestäsi kilpa-areenoilla. Se tunne, kun ensi kertaa istuin selkääsi, kun laukkasimme puuterilumisella polulla tähtitaivaan ja revontulien loistaessa Pohjoisen taivaalla – tai ”tappelin” kanssasi koulukiemuroita – Sinä olisit vain hypännyt, sitä Sinä rakastit.

Yhdessä opiskelimme kilpaurasi jälkeen hevoskasvatuksen saloja – en koskaan unohda ensimmäisen varsasi syntymää – kun katsoit pientä orivarsaa, ”Welmua” suorastaan järkyttyneenä- katseesi kysyi minulta, mikä tuo on? Vie pois! – ja kun jo saman päivän iltana et olisi laskenut enää ketään tuo samaisen varsan lähelle, vaan annoit sille kaiken hellyytesi. Tai se hetki kun katsoit minua kesken ”Kempaksen” synnytksen silmiini ja pyysit, autako vähän? – ja autoinhan minä - sanoja emme tarvinneet ymmärisimme toisiamme jo katseesta. Luottamus ja ystävyys välilämme säilyi koko yhteeisen taipaleemme, siitä juuri syntyneestä varsasta vanhukseksi saakka.

Lohtua perheellemme tuovat hienot jälkeläisesi – ja mieltäni lämmittää, joka kerta kun huomaan jonkin tutun piirteen, joko Sinusta tai emästäsi varsoissa – ja joka kerta mieleni täyttyy lämmöllä ja suurella ystävyydellä ja kiitollisuudella. Onnekseni olen saanut loistavan tammalinjan mitä jalostaa eteenpäin.

Sinua ja emääsi suunnattomasti kaivaten Susanna