s. 1976 – k. 2003
Sukupostissa



Ratsutilamme kasvatustoiminta sai alkunsa Henriette tammasta, joka tuli Susannan omistukseen 4-vuotiaana v. 1981. Henriette syntyi v.1976 Leppävirralla Männistön tilalla, ollen samalla tilan ja kasvattajansa Tiina Halosen ensimmäinen oma kasvatti. Henriette on ollut näin myötävaikuttamassa merkittävästi sekä meidän oman kasvatustoiminnan syntymiseen, että Halosen Tiinan kasvatustoiminnan alkutaipaleeseen, Tiinahan kasvattaa nykyään ammattimaisesti hevosia "Pinewood"- talleillaan.

Henriette oli rautias, I ktk-tamma, kantakirjattu 41 pisteellä. Sillä oli jalopää sekä erittäin vahva ja lihaksikas runko, liikkeiltään se oli melko tavallinen, mutta omasi hyvän tahdin. Teknisesti sen oli helppo oppia asioita – sarjavaihdot olivat sen suurinta hupia, mutta sydän sykki esteille.
Kapasiteettia tammasta löytyi, sen takapään tekniikka sai paljon kiitosta samoin varovaisuus puomeilla. Sen kuumaluonne ja suuri innostus hypätessä vain aiheutti välistä ongelmia, tosin paljon oli varmasti ratsastajansa Susannan omaa kokemattomuutta. Maasta käsiteltäessä ja ihmisen kanssa se oli äärettömän kiltti ja ystävällinen, mutta hevoslaumassa ehdoton johtaja- olipa lauma miten suuri tahansa, se otti johtajan paikkansa aina ilman tappelua pelkällä olemuksellaan. Henriette kilpaili alue- ja kansallisella tasolla sekä koulu-, este- että kenttäratsastuksessa pääsääntöisesti omistajansa Susannan kanssa, mutta esteradoilla se nähtiin silloin tällöin myös Esko Muttosen ja Kimmo Kinnusen ratsastamana, kouluradalla Aija Leinonen kanssa. Harmittavasti sen paras kilpailu-ura katkesi tapaturmaan Tuomas Jauhiaisen kanssa vuonna 1988 tapahtuneessa maastoratsastusonnettomuudessa. Henriette siirtyikin silloin siitokseen, sillä aluksi oli epäselvää pystyisikö sillä enää koskaan ratsastamaan murtumavammojen johdosta. Toisin kuitenkin kävi ja Henriette palasi takaisin kilpakentille vielä toisen varsansa jälkeen ja voitti mm. Koivikko Cup kilpailusarjan 1995.

Henrietten emä oli Alchemia,(i. Marten x), joka oli Joroisissa Hoviniemen kartanossa kasvatustoimintaa harjoittaneen Maire Paajasen Puolasta maahantuomia tammoja. Halosen Tiina oli ostanut tamman itselleen Hoviniemestä kantavana. Henriette syntymän ja vierotuksen jälkeen Alchemia siirtyi Sari Malisen (ent.Nikkanen) kilpakäyttöön esteradoille. Sari hyppäsi sillä jo 12 vuoden iässä kansallisissa 140 luokkia menestyksellä, mutta tulokset mitätöitiin, kun järjestäjille ja tuomareille selvisi ratsastajan todellinen ikä, mikä ei vielä riittänyt kansallisiin kisoihin. Valitettavasti Alchemiaa ei enää käytetty jalostuksessa, vaan Henriette jäi sen ainoaksi varsaksi. Alchemia eli lähes 30 vuotiaaksi.

Henrietten isä oli Hoviniemessä Paajasella vaikuttanut Humorist 38. Henrietten ulkonäössä ja rakenteessa oli hyvin paljon piirteitä isästään ja luonteessa taas enemmänkin emästään. Ja kuten vanhempansakin niin myös Henrietten suuri intohimo oli hyppääminen joko radalla tai metsissä, vedessä tai veteen.


Henriette varsoi jo synnyinkodissaan v. 1978 ensimmäisen varsansa, ori "Damage". Varsa oli vahinko, olihan Henriette itsekin vasta 2- vuotias, ja varsan isä ruunana pidetty poni. Tämä aikainen varsominen ei vaikuttanut Henrietten kehitykseen mitenkään, ainoastaan sen äidinvaistot olivat jo nuorena siitostammalle ominaisen vahvat.

Ensimmäinen suunniteltu varsa syntyi 1989 Still-Hof Lawine (i. Lavallo), joka on oman kilpauransa jälkeen siirtynyt tilallemme siitoskäyttöön ja jatkaa näin Henrietten linjaa Tyynelässä.

Seuraavat varsat syntyivät 1997 Maitre du Ballet (i.Roi du Ballet) ja 1999 RR Landslide (i. Lands River). Molemmat syntyneet varsat olivat oreja, joten ne myytiin tilalta jo kahden vuoden iässä.

Varsoista vanhempi Maitre du Ballet eli Väinö toimii nykyisin poliisihevosena Ruskeasuolla.


Henriette siirtyi eläkkeelle vuonna 2001 ja se nautti elämästään lauman arvostettuna johtajana aina kuolemaansa saakka. Henriette lopetettiin kotipihalle 28.vuoden iässä sen sokeuduttua täysin vuonna 2003. Kuollessaan se oli muutoin täysin terve ja hyväkuntoinen. Henriette on haudattu Tyynelän tilan puistoon – joten se palasi takaisin synnyinmailleen, josta se yhdessä oli lähtenyt Susannan kassa 1989, ensin Helsinkiin ja myöhemmin Ouluun ja Muhokselle. Yhdessä se kulki Susanna omistajansa kanssa taipaleen rippikoululaisesta, opiskelijaelämään, työuraan, avioliittoon ja lasten syntymään, lähes 23 vuotta yhteistä taivalta.

Susannan ajatuksia kiteytettynä henriettestä:
"Ilokseni se on kuitenkin jatkanut elämää jälkeläisissään – ja mieltäni lämmittää, joka kerta kun huomaan jonkin tutun piirteen varsoissa – ja joka kerta ajatellessani sitä, mieleni täyttyy lämmöllä ja suurella ystävyydellä. Onnekseni olen saanut siitä loistavan tammalinjan mitä jalostaa eteenpäin"